Cancel-kulttuuri sosiaalisessa mediassa

Cancel-kulttuuri sosiaalisessa mediassa viittaa ilmiöön, joka kokoaa yhteen sekä kannattajia että vastustajia. Se viittaa yhä yleisempään käytäntöön poistaa asema tai tuki ihmisiltä verkossa heidän loukkaavan tai vaihtoehtoisen käyttäytymisensä tai kommenttiensa vuoksi. Julkinen kritiikki ei ole uutta, mutta suhteellisen uutta on se, että se tehdään nimettömänä, ja silti sillä on niin suuri potentiaali ja vaikutus.

Esimerkiksi brittiläinen koomikko Maureen Lipman pelkää esittää tietyntyyppistä huumoria, koska hän pelkää, että häntä boikotoidaan. Kuka tahansa, joka saa osakseen cancel-vaatimuksia, ei vain lakkaa olemasta sosiaalisessa mediassa. Lisäksi he kärsivät hyökkäyksestä kaikkialla digitaalisessa universumissa, jossa sanoja jaetaan miljoonia kertoja. Mutta mistä tämä ilmiö johtuu? Ja mikä sitä ruokkii ja miksi se saa niin paljon seuraajia? Otetaan selvää.

Sosiaalinen media ei ole tehnyt muuta kuin helpottanut ilmiötä, joka on aina ollut olemassa. Nyt on helpompaa kuin koskaan käyttää veto-oikeutta (boikotoida tai mitatöidä) jonkun kohdalla heti, kun uskomme hänen käytöksensä olevan epäeettistä tai emme yksinkertaisesti jaa hänen näkemyksiään.

Cancel-kulttuuri sosiaalisessa mediassa

Kuka tahansa voi kärsiä siitä, niin julkkikset, yritykset, suuret tuotemerkit ja ihan tavalliset henkilöt. Sosiaalisen median cancel-kulttuuri koostuu sellaisten hahmojen rankaisemisesta ja näkyvyyden poistamisesta, joiden käyttäytyminen on paheksuttua nimenomaan sosiaalisessa mediassa. Joskus heidän ei tarvitse edes tehdä mitään “pahaa”.

Itse asiassa riittää, että ryhmä tunnistaa kohteen toiminnan epäeettiseksi tai että tällä on enemmistöstä poikkeava mielipide. Vaikka harhaanjohtavan, moraalittoman tai rikkovan yksilön näkymättömäksi tekeminen tai boikotoiminen on aina ollut olemassa, sosiaalisen median maailma on moninkertaistanut seuraukset. Nykyään useimmat cancel-vaatimukset syntyvät, kun kommentti tai uutinen leviää viraaliksi.

Vaikka tämä käytäntö voi auttaa tekemään tietyt epäoikeudenmukaisuudet näkyväksi (kuten häirintä, hyväksikäyttö tai syrjintä), siinä on vivahde. Tämä johtuu siitä, että joskus tuomitsemisessa käytetään liikaa kärjistämistä ja jokainen kommentti yliprosessoidaan ottamatta huomioon, että osittainen tulkinta tai asiayhteydestä irrotettu vastaus saattaa vääristää tuomiota.

Kun johonkin tai johonkuhun kohdistetaan cancel-vaatimuksia, se tarkoittaa tämän läsnäolon ja tähän sijoittamisen poistamista. Se tarkoittaa tämän syrjäyttämistä väitetyn loukkaavan käytöksen seurauksena suurimmalle osalle sosiaalisen median käyttäjistä.

Cancel-kulttuurin alkuperä ja kasvu

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä South Park -ohjelma yritti ironisesti käyttää sitä itse itseään kohtaan käyttämällä hashtagia #CancelSouthPark. Todellisuudessa olemme kuulleet tätä termiä käytettävän jo niin kauan, että meillä on nyt tunne, että se on aina ollut osa sosiaalista todellisuuttamme.

Lisäksi nuoret ovat normalisoineet tämän ilmiön ja se on nyt osa heidän jokapäiväistä elämäänsä. Utrechtin yliopiston (Alankomaat) tekemä tutkimus korostaa, kuinka 18–25-vuotiaat nuoret sanelevat, että tietyt hahmot syrjäytyvät digitaalisesti, kuten on tapahtunut J. K. Rowlingille, Ellen Degeneresille, James Gunnille ja Kanye Westille. Mutta miten kaikki alkoi?

1. Termi “cancel” ja sen naisvihaiset juuret

Erikoista kyllä, termi “cancel” synonyyminä jonkun pyyhkimiselle tai boikotoimiselle on peräisin Wesley Snipesin elokuvasta New Jack City, 1991. Siinä päähenkilö loukkaa naista, jota hän pitää hyödyttömänä, “peruuttaakseen” hänet. Myöhemmin tätä ilmaisua käytettiin uudelleen Love and Hip-Hop -televisio-ohjelmassa.

2. Tuomitsemisen kulttuuri, todellinen tarkoitus

Cancel-kulttuuri syntyi selkeällä tarkoituksella: tuomita se, mikä on epäreilua. Vaikka boikotoiminen tai jonkun aseman mitätöiminen käyttäytymisensä vuoksi ei ole uutta, digitaalinen maailma on helpottanut ja rohkaissut prosessia. Esimerkiksi vuonna 2014 aktivisti Sue Park kirjoitti #cancelColbert. Hän vaati koomikko Stephen Colbertin peruuttamista hänen ilmeisen rasistisen kommenttinsa vuoksi, jonka hän teki aasialaisista.

Cancel-kulttuurin todellinen nousu tuli kuitenkin #MeToo -liikkeen syntyessä vuonna 2017. Sen tavoitteena oli tuomita naisten kokemukset häirinnästä ja sosiaalisesta aggressiosta. Sen laukaisi kymmenien näyttelijöiden kohtaamiset elokuvatuottaja Harvey Weinsteinin kanssa, jotka tulivat julkisuuteen.

Cancel-kulttuuri on väline tunnettujen tai vaikutusvaltaisten ihmisten rankaisemiseksi sellaisista käytöksistä, joita pidämme tuomittavana.

3. Vastuun hakeminen loukkaavasta käytöksestä

Vuonna 2019 cancel-kulttuuri kehittyi tuomitsemisesta vastuun etsimiseen ja eräänlaisen digitaalisen oikeuden käyttöön koskien häirintää, devalvointia ja julkista hyljeksintää. Itse asiassa loukkaavaa käytöstä halveksitaan ja rangaistaan sosiaalisessa mediassa.

Siksi kaikki, mikä tulkitaan poliittisesti tai moraalisesti epäkorrektiksi, siirretään sosiaalisen median universumiin rangaistusta varten. Massoista, esimerkiksi X:n (entinen Twitter) käyttäjistä, tulee tuomareita ja teloittajia, jotka nappaavat loukkaavan henkilön aseman, julkisuuden ja jopa tulevaisuuden työelämässä.

Zhejiangin yliopisto ( Kiina ) analysoi tätä ilmiötä. Siinä todetaan, että X-palvelu toimii sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välineenä, joka pystyy yllyttämään cancel-vaatimuksia ja boikotteja organisaatioita, yrityksiä ja jopa maita kohtaan.

Mitä cancel-kulttuurilla saavutetaan?

Jonkun “peruuttaminen” on tapa tunnustaa, että vaikka emme voi muuttaa rakenteellista eriarvoisuutta tai epäoikeudenmukaisuutta, voimme puhua ja rangaista kohdetta. Ja sosiaalinen media on paras skenaario, sopivin väline ja usein vaarallisin. Itse asiassa tämän ilmiön implikaatiota ei voida jättää huomiotta.

Elämme yhteiskunnassa, jossa osallistuminen on helppoa. Sinun tarvitsee vain avata tili aloittaaksesi kommentointi, jakaminen ja tykkäykset. Tällä voi olla myönteisiä seurauksia, mutta se tekee samalla cancel-kulttuurista kasvavan ilmiön. Joka päivä joku uusi kohde tehdään näkymättömäksi ja monet pelkäävät ilmaista itseään peläten mahdollista rangaistusta. Joten mitä tällä trendillä saavutetaan?

• Se on vallan työkalu. Se voi kohottaa jotakuta, mutta myös muuttaa hänet konnaksi.
• “Peruuttaminen” on monille ihmisille korjaava mekanismi, kun he tuntevat olonsa voimattomaksi tiettyjen epäoikeudenmukaisuuksien vuoksi.
• Vaikka cancel-kulttuuri pyrkii saamaan ihmiset vastuuseen teoistaan, seuraukset voivat olla ikäviä. Työpaikkojen menetykset, mielenterveysongelmat ja jopa itsemurhat.
• Tämä ilmiö edellyttää sananvapautta. Se homogenisoi ajatuksia ja looginen rikkaus menetetään. Pelko syntyy, kun on kyse mielipiteen antamisesta tai vitsailusta… pelko rikkomisesta suuntaan, joka ei ole poliittisesti korrekti.

Cancel-kulttuuri ja varovaisuus

On yksi selvä tosiasia. Yhteiskunnassamme on runsaasti sopimatonta käytöstä ja epäeettisiä hahmoja. Epäoikeudenmukaisuuksia tapahtuu päivittäin ja sosiaalinen media on herkkä kanava niistä ilmoittamiseen. Vaikka se mahdollistaa pahantekijöiden tuomitsemisen, on myös suositeltavaa, että olemme varovaisia.

Meidän on siis harkittava asiaa ennen kuin ryhdymme toimeen. Cancel-kulttuurin pelissä kuka tahansa meistä voi jossain vaiheessa olla se hahmo, jota poltetaan julkisella tulella. Ja digitaalisessa universumissa ei ole pahempaa kokemusta kuin nöyryytys ja häpeä. Varmistetaan siis, että otamme huomioon käyttäytymisemme sosiaalisessa mediassa ja harkitsemme tarkkaan kohteet, joihin päätämme kohdistaa cancel-vaatimuksia. Esimerkiksi vain siksi, että joku ajattelee toisin, ei tarkoita, että hän ansaitsisi tulla torjutuksi. Sitä kannattaa miettiä.